Billy Elliot | |
---|---|
Billy Elliot the Musical | |
Pääosan esittäjistä Fox Jackson-Keen, Tom Holland ja Brad Wilson musikaalin viisivuotisjuhlashowssa Lontoossa 2010. |
|
Kirjoittaja |
Lee Hall (libretto) Elton John (musiikki) |
Alkuperäiskieli | englanti |
Tyylilaji | musikaali |
Aihe | pojan kasvutarina, Britannian kaivoslakko |
Tapahtumapaikka ja -aika | Koillis-Englanti 1984–1985 |
Kantaesitys | 2005 |
Kantaesityspaikka | Victoria Palace Theatre, Lontoo |
Henkilöt | |
Henkilöt |
|
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto |
Billy Elliot (Billy Elliot the Musical) on Elton Johnin säveltämä ja Lee Hallin kirjoittama musikaali, joka perustuu Hallin käsikirjoitukseen Stephen Daldryn elokuvaan Billy Elliot (2000).[1] Tarina kertoo kuvitteellisen koillisenglantilaisen kaivoskaupungin äidittömästä Billystä, joka vaihtaa nyrkkeilyharjoitukset salaa balettitunneiksi isänsä tietämättä. Pojan kehitystarinan taustana on tulokseton Britannian kaivoslakko 1984–1985, johon kaivosmiesisä ja isoveli osallistuvat. Lee Hall on käyttänyt sekä elokuvakäsikirjoituksen että musikaalilibreton innoittajana A. J. Croninin vuonna 1935 julkaistua, kaivoslakosta kertovaa romaania The Stars Look Down (suom. Kaivos ja kartano, Otava 1943), johon viitataan musikaalin ensimmäisessä laulunumerossa.
Musikaali kantaesitettiin Lontoossa vuonna 2005[1]. Se sai vuonna 2006 yhdeksän Olivier-palkintoehdokkuutta, joista voitti neljä: paras uusi musikaali, paras äänisuunnittelu ja paras koreografia sekä Billyä tuolloin kolmoismiehityksenä esittäneille pojille (Liam Mower, James Lomas ja George Maguire) yhteinen parhaan musikaalinäyttelijän palkinto. Musikaali sai myös London Evening Standard-, Critics’ Circle- ja Theatregoers’ Choice -palkinnon parhaana musikaalina. Alkuperäismiehityksellä musikaalin laulut levytettiin vuonna 2006 julkaistuksi albumiksi.
Kun kaivoslakon aikainen pääministeri Margaret Thatcher kuoli huhtikuussa 2013, Lontoon Victoria-teatteri antoi katsojien äänestää, pitäisikö hänen kuolemaansa toivova laulu siivota sen illan esityksestä pois. Vain muutama katsoja äänesti poiston puolesta, ja esitys kuultiin tuolloinkin kokonaisena.[2]
<ref>
-elementti; viitettä yle2014
ei löytynyt